torstai 28. heinäkuuta 2016

Jännät paikat

Huomenna lähdetään laittamaan hääpaikkaa kuntoon. Miten kutkuttavan jännittävää! Nyt se sitten tapahtuu! Perhosia lentelee vatsanpohjassa kun vain ajatteleekin huomista juhlapaikan laittamista ja juhlapäivää lauantaita. Ja kuitenkin on varma olo siitä, että kaikki tulee menemään kuten kuuluukin.  Ainoa stressinaihe tällä hetkellä on, saadaanko kaikki tavarat mahtumaan mukaan yhdellä kerralla. Parasta olisi!

Moni ystävä on muistanut näin häiden viime metreillä: jakanut jännitystä, muistuttanut nauttimaan ja  toivottanut tsemppejä loppurutistuksiin. Miten ne viestit ovatkaan lämmittäneet. Ja miten ihanaa päästä pian juhlimaan kaikkien näiden rakkaiden ihmisten kanssa.

Kuva


Luonnollisesti blogi hiljenee nyt hetkeksi. Mutta lupaan palata viime hetken valmisteluista itse hääpäivään, kunhan sen aika on. Nyt nautitaan häistä, rakkaudesta, läheisistä ihmisistä ja häiden jälkeen häämatkasta. Instagram tulee varmasti päivittymään ainakin jonkin verran, joten siellä voi seurailla: #walkbesideyou2016.

Iloa ja onnea kaikille tämän viikonlopun morsiamille!

-Susanna-

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Mitä jos sataa?

Sunnuntaina heräsin siihen todellisuuteen, että en ihan oikeasti voi tietää, millainen sää lauantaina on. Ja vaikka tietäisinkin, en siihen voi millään tavalla vaikuttaa. Ajatuksissani hääpäivämme on tietenkin ollut aurinkoinen ja juuri sopivan lämmin, täydellinen kesäsää siis. Mutta koska Suomessa ollaan, eihän täällä tietenkään ole kelitakuuta edes heinäkuun lopussa. 


Eilen näytti tältä

Niinpä olikin hyvä tehdä varasuunnitelma, jos sataa. Meillähän alkaa tilaisuus ulkona seremonialla ja jos sataa, ei sitä voida toteuttaa kuten olemme ajatelleet. Pihalle tulee yksi isompi teltta ja Tervahovissa on iso katettu terassi, joten niitä pitää hyödyntää, mikäli emme kokonaan ulkona voi olla. Uskoisin, että saamme kaikki ihmiset hyvin kuuloetäisyydelle näinkin. 

Toinen mietittävä asia oli potrettikuvat. Kuvauspaikkoja emme muutenkaan ole etukäteen katsoneet, joten aikaa ei ole lähteä metsästämään katettua kuvauspaikkaa. Laitoimme sunnuntaina illalla tilaukseen valkoisen, ison sateenvarjon Englannista ja se tuli perille tiistaina. Melkoisen nopeaa palvelua ja koko varjo toimituksineen maksoi vain 30€! Löytö! Ja varjo on todella iso!






Sääennusteita en ajatellut nyt katsella (enpä...) Ne muutenkin heittelee miten sattuu. Ja nyt meillä on varasuunnitelma sateen sattuessa. Toivotaan silti aurinkoa!

Mites muilla, stressaako keli?

-Susanna- 

tiistai 26. heinäkuuta 2016

DIY: opastekyltti

Pinterestistä inspiroituneena halusin tehdä meille häihin opastekyltin pihalle. Toki funktiona oli ehkä enemmänkin koriste, kuin oikeasti tarpeellinen opastekyltti, mutta silti! 

Ostin Hong Kongista pitkän aitaseipään ja Bauhausista heidän halvinta vanerilevyään mittojen mukaan leikattuna. Otin yhteensä kuusi levyä. Kolme koossa 12x35cm, kaksi koossa 12x75cm ja yhden koossa 12x55c.

Kotona maalasin vanerit samalla saunamaalilla, millä olin käsitellyt myös meidän tienvarsikyltit. Johtuiko vanerin epätasaisesta pinnasta vai mistä, mutta lopputuloksesta tuli ihanan elävä!



Tekstien kanssa käytin samoja sabluunoita, millä tein erilaisia viirejä. Olin ostanut valkoista akryylimaalia, sillä en halunnut pilata sabluunoita oikean maalin kanssa. Sitten piti vain ideoita, millaisia tekstejä kyltteihin halusin. Nuolen latasin täältä ja leikkasin sabluunaksi tavalliselle paperille. Muutaman nuolen verran toimi hyvin, useampaa ei olisi kyllä voinut tehdä. Lopuksi naulasin laudat kiinni aitatolppaan.



Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Tuli melkeinpä parempi, mitä osasin edes odottaa! Nyt pitää vain toivoa, että ei sada, niin saadaan sijoitettua tämä pihalle! 

-Susanna-

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Tapaaminen valokuvaajan kanssa

Meillä oli tämän viikon torstaina tapaaminen valokuvaajan kanssa. Varauksen kanssa olemme olleet liikkeellä oikein hyvissä ajoin, kun pyysimme Jan Sundmanin valokuvaamaan päivämme viime vuoden tammikuussa. Valokuvaajan valinnasta löytyy postaus täältä. Linkki hänen kotisivuillee löytyy puolestaan täältä.

Kuvaussopimuksen laadimme jo aikaisemmin, mutta tapaamisessa kävimme sen vielä kertaalleen läpi. Sopimuksesta olisi hyvä löytyä ainakin seuraavat asiat:

  • Sopimuksen osapuolet
  • Aikataulu
    •  Häiden päivämäärä, kuvauksen alkamis- ja päättymisajankohta
  • Missä kuvataan? 
    • Osoitteet aamuvalmisteluille, vihkimiselle, juhlapaikalle ja miljöökuvaukselle.
  • Kuvauksen hinta 
    • Muista tarkistaa, kuuluuko ALV hintaan vai lisätäänkö se vielä päälle? 
  • Valokuvauspalkkion eräpäivä
  • Missä muodossa valokuvat toimtetaan ja koska?
  • Tekijänoikeudet
    • Meillä esimeriksi lukee sopimuksessa, että valokuvaaja omistaa kaikki valokuvien tekijänoikeudet. Me saamme käyttää kuvia rajoituksetta henkilökohtaiseen, ei-kaupalliseen käyttöön. 
  • Kuvien määrä, resoluutio, värisävy ja sommittelu
    • Koska valokuvat saa?
    • Missä muodossa valokuvat toimitetaan?
    • Paljonko valokuvia saa?
  • Valokuvaajan esteellisyys
    • Mitä siinä tapauksessa, jos valokuvaajalle tulee mahdoton este hääpäivänä? 
  • Korvausvelvollisuus
    • Mitä siinä tapauksessa, jos valokuvaaja on estynyt taltioimaan päivän tapahtumia teknisistä syistä (esimeriksi vakava laiterikko)

Valokuvaaja Jan Sundman

Sopimuksen läpikäymisen lisäksi kävimme läpi hääpäivän aikataulua. Tässä kohtaa viimeistään huomasi, että on tekemisissä ammattilaisen kanssa. Hän halusi tietää mahdollisimman tarkasti päivän kulun ja esitti tarkentavia kysymyksiä. Valokuvaajan on tärkeää tietää, mitä tulee tapahtumaan, jotta osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tässä kohtaa oli myös hyvä sopia, missä kohtaa päivää otetaan potrettikuvat ja koska valokuvataan koko porukalla. Suunnitelmissa on, että potretit otetaan ennen seremonian alkua. Lisäksi illalla, mikäli on kaunis auringonlasku, karkaamme vielä muutamille kuville.

Olimme katsoneet hiukan etukäteen kuvia siitä, minkä tyylisiä potrettikuvia haluaisimme ja näytimme niitä valokuvaajalle. Suotta emme häntä ole valinneet päiväämme kuvaamaan, sillä valokuvat olivat juurikin hänen tyylisiä! 

Tapaamisesta jäi todella hyvä ja luottavainen fiilis! Saamme varmasti mahtavia kuvia päivästämme!

-Susanna-  

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Viikko häihin

Viikko! Seitsemän päivää! Ihan kohta siis jo. Kesäloma alkoi enemmän kuin sopivasti eilen ja nyt voi vain fiilistellä tulevia häitä koko viikon. Yllättävän vähän asioita jäi hoidettavaksi näin viime tippaan, mikä on kyllä mahtava juttu. Joka päivälle on silti jotain tekemistä, enpä kyllä varmaan osaisikaan olla tekemättä jotain häiden eteen.

Lauantaina:
  • Karkkibuffet-karkkien hakeminen Urjalan makeistukusta
  • Tienvarsikylttien tekeminen loppuun
  • Huomenlahjan paketointi
  • Oman puheen harjoittelua
Sunnuntaina:
  • Maljakoiden vieminen kukkakauppaan 
  • Karkkietiketit
  • Istumajärjestyksen kokoaminen
Maanantaina:
  • Koekampaus ja koemeikin tekeminen
  • Maistraatti
Tiistaina:
  • Yhteisen puheen suunnittelu ja harjoitteleminen
  • Valmistautuminen häämatkaan: hotellitiedot, aikataulut, pakkaaminen yms.
  • Alkoholittomien juomien hakeminen + merisuolan hakeminen tuikkukippojen pohjalle + karkkibuffaan hieman suolaisia herkkuja myös
  • Häävalssin harjoittelua
Keskiviikkona:
  • Kynsien ja ripsien laitattaminen
  • Meikkivoiteen ostaminen 
  • Vesipullojen ja karkkibuffet-purkkien peseminen
Torstaina: 
  • Vuokratuotteiden noutaminen
  • Auton pakkaaminen (miten me muistetaan ottaa kaikki mukaan??)
Perjantaina:
  • Juhlapaikan koristelu
  • Illalla toivottavasti aikaa saunoa, uida ja paljuilla!

Vihkikaaren eteen tulee näitä kaksin kappalein

Näyttää mielestäni melkoisen kohtuulliselta ja sallii myös unohtuneiden asioiden mahduttamisen viikkoon. En kyllä keksi, mitä olisin unohtanut, mutta eiköhän aina jotain löydy. Eilisen toinen super-iloinen asia hääpuvun noutamisen jälkeen oli se, että saatiin vihkikaari vihdoin pystyyn! Kannatti delegoida tämä homma R:lle, hän tutkaili asiaa hetken ja ratkaisu löytyi alle kymmenessä minuutissa. Tarkemmasta ohjeesta tulossa postausta myöhemmin.

Onnea tämän päivän morsiamille ja kutkuttavan ihanaa viimeistä viikkoa neitinä kaikille viikon päästä avioituville!

-Susanna- 

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Hääpuku on kotona

Tänään oli se suuri päivä, kun sain hakea hääpukuni kotiin. Tietysti sovitimme sitä vielä kertaalleen liikkeessä, mutta olihan se nyt edelleenkin ihan täydellinen <3

Oli kyllä niin nappivalinta teetättää hääpuku: siitä tuli enemmän kuin toiveideni mukainen. En malta odottaa, että saan pukea sen reilu viikon (!!!) päästä ylleni.

Riikan ojentaessa pukua minulle, meni koko kehon läpi kylmät väreet. Jotenkin taas konkretisoitui tämä koko touhu ja se, että kohta, ihan kohta, saan sanoa tahdon elämäni rakkaudelle.

Siinä se roikkuu!


Vielä on hieman tekemistä ensi viikolle, mutta siitä tarkempaa postausta tulossa huomenissa. Nyt kutsuu yöunet!

-Susanna-

torstai 21. heinäkuuta 2016

Alkoholimäärät

Lupailin postausta myös ostetuista alkoholimääristä, joten tässä sitä. Se, riittävätkö juomat vai onko niitä ihan liikaa ei selviä ennen ensi lauantaita, mutta näillä mennään. Meillä ei tarjoilla boolia lainkaan, eli pääasiassa miedoilla alkoholijuomilla mennään. Emme nähneet tarkoituksenmukaisena sitä hankkia, koska kumpikaan meistä ei boolista liiemmin välitä. Laskelmat teimme jo aikaisemmin kutsuttujen vieraiden perusteella, joten vierasmäärä on aavistuksen yläkanttiin. Mutta ehkäpä mielummin niin päin. Ilmoittautuneita vieraita on yhteensä 84 henkeä.

Päivän ja illan juomamenu kuulostaa seuraavanlaiselta:

  • Onnittelumalja - kuohuviiniä
  • Ruoan kanssa puna-tai valkoviiniä, olutta, lonkeroa tai siideriä
  • Kahvin kanssa likööriä tai konjakkia
  • Kahvin jälkeen tarjolla olutta, siideriä, lonkeroa, viiniä (mitä on ruokailusta jäänyt ja muutama ylimääräinen hana)
  • Yläkerrassa Whisky Corner, jossa tarjolla muutamia erilaisia viskejä




Teimme laskelmista kätevän Excel-taulukon. Ensimmäiseen sarakkeeseen selvitimme, kuinka monta annosta yhdestä pullosta saa. Seuraavaan arvioimme, kuinka monta annosta kyseistä alkoholijuomaa varaamme jokaista vierasta kohden. Toki tässä piti miettiä, että osa saattaa juoda esimerkiksi monta olutta, mutta ei yhtäkään siideriä ja niin edelleen. Määrien arvioinnissa auttoi myös R: serkulta saatu taulukko heidän kulutuksesta häissä sekä tietysti keskustelupalstat ja muut blogit. Jännittävää nähdä, kuinka onnistunut arvio tehtiin. Ainakin kokonaismäärä (10,5 annosta/ vieras) on niin huikea, että ei kenenkään kuivin suin pitäisi jäädä! Meidän hieno taulukko laski sitten vielä vieraiden määrän mukaan kokonaisannosmäärän jokaista juomaa kohden ja vielä sen perusteella, kuinka monta pulloa tai tölkkiä kyseistä juomaa tarvitaan. Siiderien, lonkeroiden ja oluiden kohdalla taulukko jatkui vielä lavoihin asti. Taulukkoa oli helppo fiksailla ja muutella, kun se automaattisesti laski aina muutkin arvot oikeaksi, jos yhtä muutti. Suosittelen! (Terv. ei Exceliä ikinä ennen käyttänyt...) Seuraavaksi olisi vielä hankinnassa alkoholittomat juomat!

Millaisia määriä alkoholia muille on tulossa?

-Susanna- 

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Plaseeraus

Monet tuskailevat häiden istumajärjestyksen kanssa ja itsekin odotin kauhulla tulevaa työtä istumajärjetyksen laatimisen kanssa. 

Aloitimme työn laittamalla vieraitamme ryppäisiin: kuka istuu ja kenen vieressä? Pöytiä meillä on käytössä 11 ja kaikki pöydät ovat muokattavissa joko 10 tai 6 hengen pöydiksi. Yllättäen vieraiden jako näihin ryppäisiin sujui melko kivuttomasti. Yleisin pöytäseuruuen koko tuntui olevan 9 henkeä, mutta ajattelimme olla välittämättä yhdestä tyhjästä paikasta pöydässä. Muutoin olisi mennyt hankalaksi. Samoin se, miten pariskunnat istuvat. Vierekkäin vai vastakkain? Kai tähänkin joku oikea sääntö olisi olemassa, mutta me laitoimme molemmin päin. Onneksi! Meni nimittäin niin sutjakkaasti koko istumajärjestyksen laatiminen, ettei tosikaan. 

Lopputulos: yhdeksän kymmenen hengen pöytää. Pöydissä 9-11 istumapaikkaa (ajattelimme, että kyllä päätyyn yksi mahtuu). Pariskunnat joko vierekkäin tai vastakkain, miten sujuvammin vain meni. 

Loppujen lopuksi istumapaikoilla ei edes olla niin kauaa. Ruokailun ja kahvin ajan, sitten alkaakin jo "vapaampi" ohjelma, jolloin ulkotilat ja yläkerta ovat myös käytössä ja alhaallakin istua voi missä haluaa. Erityisesti siksi olen tyytyväinen meidän nopeaan ja joustavaan istumajärjestyksen laatimiseen. Ja kuitenkin kaikki istuvat tuttujen ihmisten ympäröimänä. Istumajärjestys tulee esille vanhaan ikkunanpokaan, jossa ei ole laseja.



Miten muilla on sujunut istumajärjestyksen laatiminen?

-Susanna- 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Alkoholijuomien hakeminen Virosta

Me, kuten monet muutkin,  haimme häidemme alkoholijuomat Virosta. Tai oikeastaan minä en  ollut matkassa mukana, vaan R teki päiväretken Tallinnaan bestmaninsa kanssa. Homma oli melko yksinkertainen, mutta vaati kyllä hieman perehtymistä etukäteen. Yritän nyt tehdä jonkinlaisen tiivistelmän kaikesta siitä tiedosta, jota kaivoimme esille netistä.

Laivamatka tilattiin Tallinkin kautta. Ajoneuvo ja kaksi matkustajaa maksoi edestakaisin 110€. Monelle laivamatka autolla on varmaankin tuttua, mutta R:lle se oli ensimmäinen kerta. Niinpä esimerkiksi se, että autoilijoille on oma sisäänkäynti (ei tarvitse mennä terminaalin kautta) oli uutta. 

Alkoholitilauksia voi tehdä useasta eri paikasta. Me käytimme Super-Alkoa, eli sivustoa Viinarannasta.com. Tilaus kannattaa tehdä etukäteen, jotta varmasti saa kaikki haluamansa juomat mukaan. Osa juomista onkin tilaustavaraa, joten silloin erityisesti tilaus tulee tehdä vähintään 72 tuntia ennen hakua. Sunnuntaina tai maanantaina tuotteita hakiessa tulee huomioida, että tilaus  on tehtävä viimeistään perjantaina klo 12 mennessä (mikäli tuotteet ovat tilaustavaraa). Tilauksen yhteydessä tulee ilmoittaa, millä laivalla saapuu Tallinnaan. Ensin siis laivamatkan varaus, sitten juomien tilaus. Toki mahdollisuutena on tietenkin myös mennä paikan päälle ilman etukäteistilausta ja kerätä tuotteet itse.

Yli 500€:n ostokset toimitetaan veloituksetta niin halutessasi satamaan. 300-500€:n ostosten toimittaminen maksaa 4€ ja tuota pienempiä tilauksia ei saa satamaan toimitettuna. Auton kanssa täytyy silti tulla ulos laivasta. Maksu tapahtuu paikan päällä. Maksaa voi kortilla, käteisellä tai etukäteen tilisiirrolla. Tarkista, että kaikki tilaamasi juomat on pakattu mukaan! Mikäli tuotteet toimitetaan satamaan, odottavat ne pakettiautossa D-terminaalin edessä. Ainoa hetken hämmennys olikin ollut juuri tuo D-terminaalin löytäminen; autoilijoille terminaaleja ei oltu merkitty mitenkään. Mutta ainakin Tallinkilla kulkiessa D-terminaali on ensimmäinen terminaali, joka näkyy ulos tultaessa. Juomat löytyivät siis helposti! R varmisti, että kaikki tilatut juomat olivat matkassa mukana. Loppusumma ei vain täsmännyt, mutta siihenkin löytyi mukava selitys. Sen verran iso tilaus oli kyseessä, että olimme saaneet 3% alennusta loppusummasta.

Kartta satama-alueesta. Autolla saavut D-terminaalin oikealta puolelta (kuvasta katsottuna)

Sitten hieman aikatauluista. Autolla matkustettaessa Suomessa Check-in pitää olla tehtynä vähintään tuntia ennen laivan lähtöä ja Tallinnan puolella 45 minuuttia ennen. Tämä kannattaa ottaa huomioon aikatauluja miettiessä. Miehet olivat lauantaina klo 12:30 Tallinnassa ja käytännössä ulos laivasta juomia hakemassa klo 13.00. Paluumatka lähti 16.30. Tässä välissä he olivat jättäneet auton sataman lähellä olevaan parkkiin ja käyneet syömässä vanhassa kaupungissa. Muuhun aika ei sitten riittänytkään, vaan pian syömisen jälkeen piti jo palata satamaan.

Juomatilausta tehdessä pitää ottaa huomioon myös auton painorajoitus. Ja siihenhän ei kuulu pelkästään juomat, vaan myös bensa, auton paino ja matkustajat. Auton painorajoituksen löytää rekisteriotteesta. Monesti kuitenkin auton tila loppuu ennen painorajoituksen vastaan tulemista.

Toisesta Eu-maasta alkoholijuomia saa tuoda omaan käyttöön tai lahjaksi, kunhan alkoholit kulkeutuvat samassa kulkuneuvossa millä itsekin saavut. Tullin sivuilta löytyy ohjetasot alkoholijuomien määristä, mutta myös maininta, että juomia voi tuoda enemmänkin, kunhan uskottavasti pystyy selventämään ohjetason ylittävien juomien tulevan myös omaan käyttöön. Tätä tarkoitusta varten R:llä oli mukana meidän hääkutsu. Jos joku olisi kysellyt.

No nyt on juomia työhuone täynnä!

Jos haluaa pelata varman päälle, on hyvä hankkia myös auton muu varustus kuntoon. Virossa kun on erilaiset ja ilmeisesti myös tarkemmat säännöt auton varustelusta kuin Suomessa. Erityisesti tämä kannattaa huomioida, jos tarkoituksena on autoilla Virossa enemmänkin. Autossa tulee olla heijastinliivit, varoituskolmio, ensiapupakkaus ja pieni (2kg) käsisammutin. Ei toki hullumpia säilyttää autossa muutoinkin! Vakuutusyhtiön virallisten ohjeiden mukaan Vihreää korttia ei tarvitse Virossa, mutta kuitenkin esimerkiksi Tallink Siljan sivuilla sitä suositellaan, mikäli autoilla Virossa aikoo. Vihreä kortti on kansainvälinen todistus auton voimassa olevasta liikennevakuutuksesta. R:llä tätä korttia ei ollut mukana, koska huomasimme asian liian myöhään. Kortin olisi saanut veloituksetta vakuutusyhtiöltä.

Huh, eli melkoisen monta selvitettävää asiaa! Kuitenkin kokonaisuudessaan vaivatonta ja todellakin rahan arvoista käydä hakemassa juomat Viron puolelta. Tästä tulikin melkoinen kilometripostaus, joten taidan suosiolla jättää hakemamme juomamäärät seuraavaan kertaan. Mutta mikäli jotain käytännön kysymyksiä vielä herää vastaillaan täältä mielellään!

-Susanna ja R- 

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Jatka lausetta

Löysin tällaisen "jatka lausetta" blogihaasteen tuolta lifestyle-blogien puolelta ja päätin toteuttaa sen myös omassa blogissani, häähengessä tottakai! Tarkoituksena on siis yksinkertaisesti jatkaa lauseita häihin ja hääsuunnitteluun liittyvin ajatuksin.

En ymmärrä... Miten monta tuntia voisin saada kulumaan hääjärjestelyiden ja suunnittelun parissa!

Seuraavaksi ajattelin... Käydä ostamassa tulevalle aviomiehelleni huomenlahjan. Viimein keksin tarpeellisen ja hyvän lahjan!

Viime aikoina... Olen nukkunut liian vähän. Aamuisin aina väsyttää, mutta iltaisin on sellainen häähaippi päällä, että ei nukuta ollenkaan!

En osaa päättää... Haluanko vielä viimeisenä paniikkiostoksena hunnun!? Ensin piti tulla, mutta huntu, jota oli tarkoitus käyttää onkin väärän värinen (kirkkaan valkoinen, pukuni on luonnonvalkoinen). Niinpä päätin, että ei huntua. Nyt en kuitenkaan enää tiedä mitä haluan!

Hävetti... Kertoa R:lle, että tilasin molemmille tarrat kengänpohjiin. Eihän ne edes näy! Muttakun halusin! Minun kengänpohjiin tulee I Do ja R:n kengänpohjiin She's Mine.

Heräteostos

Muistan ikuisesti... Hetken, kun tapasimme R:n kanssa ensimmäistä kertaa. Olin ystäväni kanssa kahvilassa, kun R pyörähti pöytäämme ja totesi, että meidän pitää tutustua.

Päivän paras juttu... on tietenkin se, että nyt on perjantai ja koko viikonlopun saa viimeistellä juttuja häihin! Kaksi viikkoa enää!

Noloa myöntää, mutta... Olen suunnitellut meidän häitä enemmän ja vähemmän kaksi ja puoli vuotta, kihlauksesta lähtien siis.

Viikko sitten... Olin edelleen polttareiden mahtavissa jälkifiiliksissä! (taidan kyllä olla edelleenkin!)

Kaikista pahinta on... että minulla on niin monta tehtävälistaa, etten oikein itse enää edes pysy perässä niiden kanssa!

Salainen taitoni on...Vaikka edellisen kohdan perusteella ei uskoisikaan, niin taitaa se silti olla organisointikykyni!

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... Että meidän päivästä tulee rento, naurun- ja rakkaudentäyteinen sekä aurinkoinen!

Minulla on pakkomielle... Moneen pikkuiseen yksityiskohtaan. Aina ajattelen, että ei sillä niin väliä, mutta kuitenkin hetkeä myöhemmin olen joko tekemässä jotain uudelleen tai suunnittelemassa lisää yksityiskohtia.

Söin tänään... Aamupalaksi ruisleipää ja kahvia.

Ärsyttävintä on... tai oikeastaan oli hääbingokynien tekeminen. Olen nauttinut melkein kaikista askarteluista, mutta tämä oli kyllä raivostuttavaa!

Tekisi mieli... Shoppailla vielä kaikkea mahdollista tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa häihin!

Tässä yksi viime viikon shoppailu: seremoniakello!

Minusta on söpöä... Pienet morsiustytöt ja -pojat.

Olenko ainoa, jonka mielestä... My Heart Will Go On häissä soitettuna on aivan liian kliseistä?


Laitetaan haaste kiertämään! Haastan mukaan kolme muuta hääbloggaajaa: Latohäiden Mia-Sofian, Yhteisellä matkalla -blogin Sofian ja Keijukaismorsiamen! Tehtävänä siis vastata kysymyksiin ja sen jälkeen haastaa mukaan 1-3 muuta hääbloggaajaa.

-Susanna- 

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Ihanimmat polttarit III

Viimein päästää mahtavan polttaripäivän viimeiseen osaan. Kaksi edellistä postausta polttareista pääset lukemaan täältä ja täältä

Lähdimme siis keskustasta taksin kanssa matkaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli vanhempieni koti, josta sain hakea tavaroita itselleni. Olin jo aavistellut, että olemme todennäköisesti menossa yhden seurueen jäsenen mökille ja tämän suhteen olinkin oikeassa.

Täydellinen kesäilta

Pääsimme mökille, ilma oli edelleen mitä mahtavin: lämmin, kaunis kesäilta. Perillä joimme kahvit ja söimme äitini tekemää ihanaa kakkua. Tämän jälkeen oli aikaa rennolle rupattelulle. Kaasot olivat hetken saunalla valmistelemassa.


Herkkupöydän ääressä

Seuraavaksi vuorossa oli haluatko huippuvaimoksi-kilpailu. Kisa alkoi kysymyksillä R:stä, joihin minun piti parhaan tietoni mukaan vastailla. En muista montako meni pieleen, mutta ei kovinkaan paljon! Seuraavaksi sain allekirjoittaa uuden sukunimeni. Tämä oli hyvä! Tajusin nimittäin, että kannattaa harjoitella ennen kuin tarvitsee allekirjoittaa mihinkään viralliseen... Sen verran hataralla pohjalla tuo uuden sukunimen rustaaminen oli! Sain tehtäväkseni myös solmia kravatin, jota en kyllä todellakaan osannut. Onneksi ei tarvitsekaan, R osaa ihan itse solmia solmionsa. Viimeisenä lajina oli entisten poikaystävien "ampuminen". Kaiteen reunalle oli laitettu tyhjiä oluttölkkejä eksien kuvilla höystettynä ja minun tehtävänä oli ampua ne alas kuulapyssyllä. Hehhe, oli hauskaa! Epäilemättä sain huippuvaimotittelin kisailun päätteeksi!

Sitten menimme saunaan. Tytöt olivat tehneet perinteisen morsiusaunan. Minä menin saunaan ensimmäisenä ja muu porukka tuli perässä meteliä pitäen. Metelin tarkoituksena on pahojen henkien karkoittaminen. Yhdellä paikalla saunassa oli koivua, ruusun terälehtiä, nokkosta ja havua, ei siis  ollut epäilystäkään mikä oli minun paikkani. Istumapaikka symbolisoi avioliittoa: suurimmaksi osaksi se on koivua ja ruusun terälehtiä, mutta mukaan mahtuu väistämättä myös piikikästä havua ja polttavaa nokkosta. Laituri oli koristeltu upean tunnelmallisesti ja siellä sainkin päälleni suolaa (ettei vanha suola janota) ja jauhoja (jauhojen merkitystä ei enää tässä vaiheessa kukaan muistanut, mutta koska kanamunia ei ollut, päätettiin jauhojen symbolisoivan hedelmällisyyttä). Suola-jauhopesun jälkeen oli ihana pulahtaa tyyneen järveen ja jatkaa saunomista. Mökin ympärillä oli melkoisen paljon nokkosia, joten onnekseni en joutunut sitä kiertämään ja huutelemaan entisten heilojen nimiä. Vastaavan tehtävän sain tehdä juosten mökin ulkorappusia ylös ja alas. Aamulla minulla oli ollut suunnitelmissa mäkitreeni, joka syystä tai toisesta jäi välistä, joten tässähän sitä!

.

Saunomisen jälkeen kello oli jo kaksi yöllä ja kaikki alkoivat olemaan väsyneitä vauhdikkaan päivän päätteeksi. Niinpä suuntasimme nukkumaan. Itsekin olin rättiväsynyt, mutta silti uni ei tullut heti: oli käytävä päivän mahtavia tapahtumia vielä läpi.

Seuraavana aamuna söimme vielä mökillä herkullisen brunssin, siivoilimme ja äitini tuli hakemaan osan porukasta mökiltä pois. Jäimme vielä kaasojeni ja mökin omistajan kanssa hetkeksi laittamaan tavaroita kasaan ja yllätyksekseni vuorossa oli vielä viimeinen tehtävä.

Matkassa mukana oli ollut kaksi ilmapalloa. Nyt tehtävänäni oli kirjoittaa lapulle asioita menneisyydestä, joista haluan päästää irti ennen avioliiton alkua. Lappu sidottiin toiseen ilmapalloon ja päästin sen menemään. Tässä kohtaa tuli itku. Ei siksi, että lähetin ilmapallon matkaan, vaan koko ihanaakin ihanimman viikonlopun vuoksi. Miten paljon kiitollisuutta, onnea ja iloa voikaan ihminen tuntea?

Seuraavana päivänä


Kiitos, kiitos, kiitos jokaiselle päivään osallistuneelle <3 Erityiskiitos kaasoilleni, jotka olivat suunnitelleet päivästä täydellisen ja nähneet eteeni niin paljon vaivaa! Päivä oli yksi elämäni parhaimmista.

-Susanna-


maanantai 11. heinäkuuta 2016

Lomakkeita, ilmoituksia, lupia...Mitä kaikkea ja minne?

Välillä saattaa tulla hämmenystä siitä, mitä kaikkia lupia ja hakemuksia pitää hakea hääjuhlaan liittyen. Paljon niitä ei loppujen lopuksi ole, mutta toki ne vähätkin ovat tärkeitä. Seuraavaan listasin, mitä ilmoituksia ja lupia olisi hyvä hakea ja kysellä etukäteen. Lista perustuu siis vain omaan kokemukseeni, joten on enemmän kuin mahdollista, että jotain olennaista on jäänyt puuttumaan!  

  1. Avioliiton esteiden tutkinta. Ennen vihkimistä tulee pyytää tutkinta avioliiton esteistä. Tutkinnan voi suorittaa maistraatti tai se evankelis-luterilainen tai ortodoksinen seurakunta, johon toinen vihittävistä kuuluu. Tulostettava lomake löytyy täältä ja sähköisesti esteiden tutkintaa voi hakea puolestaan täältä. Tarkoituksena on siis varmistaa, että avioliitolle ei ole esteitä. Tutkinnan voi hakea aikaisintaan 4kk ennen vihkimistä.
  2. Ilmoitus hääopasteista. Mikäli hääopasteita laitetaan valtion maanteille, tulee niistä ilmoittaa. Maantielaki muuttunee 15.8.2016, jonka jälkeen opasteista ei tarvitse ilmoittaa, mutta ainakin siihen asti ilmoitus tulisi tehdä. Tämä ilmoitus on maksuton. Ilmoituksessa tulisi käydä ilmi päivämäärä ja minne opasteet laitetaan. Ilmoituksen voi tehdä sähköpostitse osoitteeseen: liikenteen.asiakaspalvelu@ely-keskus.fi
  3. Ilmoitus alkoholitarjoilusta. Mikäli häissä tarjotaan alkoholia on alkoholitarjoiluista tehtävä ilmoitus poliisille. Ilmoituksen tekeminen maksaa 16€ ja sen voi hoitaa kätevästi netissä. Tarvitset vain verkkopankkitunnukset ja arviot siitä, kuinka paljon ja mitä alkoholia häissä tarjoillaan. Ilmoitukseen pääset täältä. Hakemuksen teon jälkeen se tulee tulostaa ja ottaa mukaan juhlapaikalle, jossa se on tarpeen mukaan näytettävissä virkavallalle. Mikäli häät järjestetään A-oikeudellisessa paikassa ei lupaa luonnollisesti tarvitse hakea. Lisää tietoa aiheesta poliisin sivuilla.
  4. Juhlapaikan koristelu. Juhlapaikalta on kohteliasta varmistaa etukäteen, saako esimeriksi kynttilöitä polttaa ja miten koristeita saa kiinnittää seinille ja kattoon. 
  5. Riisin heittäminen. Osa kirkoista on käsitykseni mukaan kieltänyt riisin heittämisen, joten mikäli mielii riisiä heitettävän on asia hyvä varmistaa etukäteen.
  6. Muut luvat. Täällä sääntöjen luvatussa maassa on hyvä varmistaa lupa aina, kun on aikomuksissa tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Esimerkiksi hääjuhlan huipentuessa ilotulitukseen, on lupa siihen haettava paikalliselta pelastuslaitokselta. 

.


Tuleeko mieleen jotain muita lupia tai hakemuksia, jotka olisi hyvä ottaa huomioon ennen hääpäivää?

-Susanna-  

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Stressaako?

Häästressi tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus- ainakin sen perusteella, että minulta ollaan kyselty stressaamisesta jo useamman kuukauden ajan. Näihin päiviin asti olen voinut rehellisesti sanoa, että ei stressaa. Hommia on tehty etukäteen paljon ja langat ovat käsissä. 

Nyt en tiedä stressaanko vai jännitänkö. Varmaan molempia! Töissä alkaa olemaan vaikea keskittyä olennaiseen, kun koko ajan tekisi mieli käydä tehtävälistaa läpi ja suunnitella, koska mitäkin asioita hoidetaan. Niin paljon tehtynä ja siltikin asioita vielä tekemättä!

Iltaisin ei väsytä, kun on niin paljon suunniteltavaa!


Kuten jo aikaisemmin olen sanonutkin, jään lomalle viikko ennen häitä. Onneksi. Silloin voi tarpeen vaatiessa tehdä viimeisiä juttuja vaikka aamusta iltaan. Toki toivon (ja uskon), että voisin oikeasti myös hieman lomailla ja rentoutua. Mutta kyllähän se niin taitaa olla, että pieni stressi on väistämätöntä ja tarpeellistakin. Sen avustamana saa viimeisetkin jutut tehtyä.

Enää kolme viikkoa. Ajatus hääpäivästä ja juhlimisesta kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa saa sisimpäni kuplimaan ilosta. Ja miten onnellinen ja kiitollinen olenkaan siitä, että saan pian aloittaa avioliiton elämäni rakkauden kanssa <3

Aurinkoista sunnuntaita!

-Susanna- 

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Ihanimmat polttarit II

Jes, nyt päästään jatkamaan mahtavan polttaripäivän läpikäynti! Ensimmäisen osan päivästä pääset lukemaan täältä

Olimme siis päässeet veneen kyydistä takaisin satamaan ja autokyyti oli meitä odottamassa. Kuljettajana toimi yksi serkuistani, suuri kiitos siis myös hänelle päivään osallistumisesta! Minä ja molemmat kaasot hypättiin kyytiin ja loppu porukasta tuli perässä ilmeisesti bussilla. Se minne mentiin, oli minulle tietenkin yllätys. 

Matkasimme Tampereen keskustaan ja siellä Puutarhakadun Glohairiin. Pääsin Pinjan ja Iidan käsittelyyn ensin meikattavaksi ja sitten kampaukseen. Mahtavaa! Ainoa, pieni huolenaiheeni oli nimittäin ollut se, että matkassa ei ollut mukana meikkiä ja hiuksenikin olivat melkoisen märät rengasajelun jäljiltä. Oli siis ihanaa päästä kaunistautumaan, erityisesti kun sai luottaa ammattilaisten käsiin.

Taitavan Iidan käsittelyssä!

Olen yleensä melko skeptinen meikkauksen suhteen, teenhän esimerkiksi häämeikkinikin itse. Mutta Pinja onnistui loihtimaan minulle aivan täydellisen meikin! Iida laittoi minulle ihanat kiharat ja vielä lisäksi pientä lettiä hiuksiin. Aikaisemmin olin jo saanut vaihtovaatteeksi mekon ja täydellinen polttarilook oli valmis! Sain myös luopua tiarasta ja kravatista - tilalle sain kukkapannan. Bride-To-Be nauhan halusin pitää, samoin taikasauvani! Kilistelimme kampaamon tiloissa ja halukkaille oli vielä mukana suklaamuffinssitkin piknikiltä.


Niin onnellinen!

Kampaamolta matka jatkui tilataksin kyydissä kohti Särkänniemeä. Lisää hurjastelua siis luvassa! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja fiilis oli mitä mahtavin! Särkännimessä saimme tavarat säilytykseen portille (ei alkoholijuomia alueelle...) ja matkasimme kohti uutta laitetta X:ää. Jokaiselle seurueen jäsenelle oli kertalippu johonkin laitteeseen, ihan kaikki eivät nimittäin tämän uutuuden kyytiin uskaltautuneet. Enemmän kuin ymmärrettävää, sen verran hurjasta laitteesta oli kyse! Kuitenkin yli puolet porukasta minun kanssa laitteeseen uskaltautui ja siskoni Elina siinä joukossa. Elina tässä erioismainintana ihan sen vuoksi, että hän ei yleensä mikään kaikista hurjin hurjapää ole, mutta voitti pelkonsa ja tuli mukaan laitteeseen! Huutoa se taisi olla kyllä alusta loppuun asti. Minä nautin laitteen vauhdista ja ihme kyllä edes paha olo ei päässyt yllättämään, vaikka aikamoisessa pyörityksessä oltiin.

Ketä jännittää?


Särkänniemestä matka jatkui jälleen taksilla uudelleen kohti keskustaa. Oli aika mennä syömään! Ravintolaksi oli valikoitunut 2h+k. Ruoka oli herkullista ja tunnelma jälleen enemmän kuin kohdillaan! Annokset olivat isoja ja kaikki saivat varmasti vatsansa täyteen. Ruokailun päätteeksi sain haasteen. (Ovelasti asia minulle esitettiin, kyllähän nyt HAASTE pitää ottaa vastaan!) Jos jotain olen sanonut, niin sen, että minähän en karaokea laula. Muttakun, haaste ja sellaista, niin olihan se nyt vastaan otettava. Tämä oli kyllä ehdottomasti päivän pahin rasti ja jännitys nousi huippuunsa samantein! 


2H+K

Matkasimme siis kohti Kaijakkaa, jossa biisi oli tarkoitus laulaa. Sain hieman matkajuotavaa pahimpaan jännitykseen, onneksi! Paikanpäällä oli vuorossa biisin valinta. Hetken pähkäilyn jälkeen päädyin tuttuun, takuuvarmaan bilebiisiin, nimittäin Kaija Koon Tinakenkätyttöön. Jonoa oli noin puolisen tuntia ja se meni muiden esityksiä kuunnellen ja alkoholipitoista juomaa juoden. JÄNNITTI!

Huh, huh! Kohta karaoke-lavalle!

Sitten oli minun vuoro. Aluksi oli ongelmia mikin kanssa ja kappale jouduttiin aloittamaan vielä alustakin, mutta olin päättänyt, että tämäkin vedetään kaikki tai ei mitään asenteella. Ja oikeasti oli mahtavaa! Koko muu seurue jorasi ja kannusti minua ja ainakin omaan korvaan ei se nyt ihan täydellisen nuotin vierestä mennyt. Mahtavinta tässä jutussa oli se, että ylitin itseni ja menin lavalle laulamaan, vaikka olen aina ollutkin sitä mieltä, että laulutaitoa ei minulle ole suotu. 

Baarista lähdettyämme yksi seurueen jäsen joutui lähtemään ja me muut hyppäsimme jälleen kerran taksin kyytiin. Minne matka sitten jatkui? Siitä jälleen lisää seuraavassa ja viimeisessä polttaripostauksessa!

-Susanna- 


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Tienvarsikyltit

Tienvarsikyltit eivät mielestäni ole tänä päivänä enää mikään välttämättömyys, sillä moni suuntaa juhlapaikalle navigaattorin avulla. Halusin kuitenkin meille ainakin muutaman tienvarsikyltin, toki vieraita opastamaan, mutta myös siksi, että ne ovat kiva lisä ja tuovat oman mausteensa kokonaisuuteen. 

Ihan perinteiset sydämenmuotoiset kyltit minulla ei ollut mielessä, mutta ei myöskään mitään selvää visiota. Äitini työkaverin mies teki meille toiveidemme mukaiset pohjat vanerilevystä, suuri kiitos siitä hänelle! Lopputuunaus jäi sitten meidän mietittäväksi. 

.


Maalasin pohjat kotoa löytyneellä Satu-saunamaalilla, joka värjäsi pohjan harmaanruskeaksi. Oikein hyvä väri! Seuraavana olikin vuorossa sabluunoiden tekeminen. Tulostin ensin tavalliselle paperille nimikirjaimemme ja leikkasin kirjaimet irti. Clas Ohlsonilta matkaan oli tarttunut laminointipaperia, johon ei tarvita konetta lainkaan. Siispä laminoimaan sabluunat ja sen jälkeen vielä kertaalleen leikkaamaan. Toki tämän olisi voinut tehdä yhdellä leikkauksella vasta laminoinnin jälkeen, mutta halusin kokeilla irtokirjaimia lautoihin, joten siksi tuplatyö.

.

Sitten vain valkoisella maalilla tuputtelemaan! Samalla tavalla tein pienempiin lautoihin nuolet. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, vielä viimeisenä hommana olisi saada kyltit kasaan.

.


Millaisia tienvarsikylttejä muilla on?
-Susanna-  


maanantai 4. heinäkuuta 2016

Ihanimmat polttarit I

En edes oikein tiedä, miten aloittaa tätä postausta. Otsikostahan sen jo pystyy päättelemään: minulla oli viime viikonloppuna polttarit! Ja miten ihanat, täydelliset [ja kaikki mahdolliset ylistysanat!!!] polttarit ne olivatkaan! Mitkään sanat eivät taida riittää kuvailemaan, joten ehkäpä parempi vain mennä päivän kulkuun sen pidemmittä puheitta. Niin paljon ehti tapahtua, että pitää jo ihan teitä lukijoitakin säästääkseni jakaa päivä useampaan eri postaukseen.

Olimme tosiaan suunnanneet viikonlopuksi Tampereella vanhempieni luokse, sillä isovanhempani olivat kutsuneet meidät lauantai-illaksi heille pieniin juhliin. Kieltämättä olin hieman kummastellut kutsua, mutta alkuepäilysten jälkeen ajattelin, että kyllähän meidän sinne täytyy mennä kun kerta järjestetään.

Aamulla nukuin pitkään. Puoli kymmen aikaan isäni tuli kuitenkin herättämään ja kysyi, lähdenkö hänen kanssa hakemaan kaupungista kakkua juhliin. Söin aamupalaa ja pyysin myös R:ää lähtemään mukaan, mutta hän ei asiasta oikein innostunut. Meikata en jaksanut, mutta onneksi sentään hampaat pesin...

Kymmeneltä istahdin autoon. Seuraavaksi alkoi auton soittimesta soida Lumikin The Silly Song. Hetken katsoin isääni kummastellen: hänen musiikkimakuun kyseinen kappale ei kyllä sovi sitten millään. Melko nopeasti alkoi kuitenkin päässä raksuttamaan ja viimeistään siinä vaiheessa, kun isäni laittoi kameran videon pyörimään ja ojensi minulle takapenkiltä kansion, tiesin että nyt se on menoa! Ensimmäiset herkistymiset tulivat tässä vaiheessa, mutta ennenkaikkea olin superinnoissani!



Kansiossa oli tarina Lumikista, joka tässä tarinassa olin siis minä. Kaikki 7 kääpiötä olivat hukassa ja minun tehtäväni oli heidät löytää! Aloin siis kansiossa olevien vihjeiden perusteella ohjeistamaan isääni minne ajetaan. Yksitellen poimimme ystäviäni erilaisista paikoista, jotka liittyivät minun ja paikassa olevan ystävän yhteiseen historiaan. Kävimme muun muassa vanhan lukioni pihalla ja entisen asuntoni rappukäytävän edessä. Miten mahtavaa oli ensin tavata jokainen ystävä yksitellen!

Uuden vihjeen avulla seuraavaan paikkaan!

Viimeisenä määränpäänä oli Hatanpäällä sijaitseva Arboretum, jossa kaksi kaasoistani odotti meitä muita upean piknikin äärellä! Tarjolla oli kuohuvaa mansikoiden kera, erilasia hedelmiä, täytettyjä croisantteja, muffinsseja ja vaikka mitä herkullista! Piknikin aluksi sain vielä viimeisen kuoren, jossa toivotettiin tervetulleeksi polttareita viettämään. Lisäksi siellä oli saatesanat sankarille: kolmas kaasoni, rakas serkkuni asuu ulkomailla ja hän ei sen vuoksi pystynyt fyysisesti polttareihin osallistumaan. Miten ihanaa oli lukea kirje häneltä ja tietää, että hän on hengessä mukana! Tässä kohtaa tulikin päivän toiset itkut.

Herkullinen piknik!


Istuimme ihanassa kesäsäässä rupatellen ja söimme vatsamme täyteen herkkuja. Äitini oli loihtinut piknikin herkut ja ne olivat kyllä aivan täydellisiä! Tässä kohtaa sain päähäni tiaran hunnun kera, kaulaani kravatin, Bride To Be -olkanauhan ja taikasauvan. Seuraavana sain ottaa kassista yhden tavaran kerrallaan ja päätellä kehen seurueessa tavara liittyy. Samalla oli siis tarkoituksena kertoa, miten kaikki tunnen ja tehdä porukkaa tutuksi myös keskenään. Ihan mahtava ohjelmanumero ja tavaratkin löysi melko mutkattomasti oikein henkilön!

Piknikiltä suuntasimme pienen kävelymatkan päähän Pyhäjärven rannalle. Siellä meitä odotti Brandlinen vene laiturissa. Lisäksi matkaan tuli vielä yksi seurueen jäsen tässä kohtaa! Koko porukka pääsi veneen kyytiin ja huristelimme ulapalle. Mukaan tuli veneen kapteenin lisäksi toinen työntekijä vesijetin kanssa. Tarkoituksena oli nimittäin, että pääsen rengasajelulle vesijetin vetämänä. Huippua! Minussahan nimittäin asuu pieni extreme-urheilija ja tämä sopi minulle enemmän kuin hyvin! Puolimärkäpuku niskaan ja renkaaseen siis.

Tämän perässä mentiin!


Vauhti oli hurjaa ja peukutin sitä lisääkin muutamaan otteeseen. Ja en tippunut! Niin siistiä! Isossa veneessä toinen työntekijä oli jo näyttänyt käsimerkein hidastamaan, kun ei huomannut, että minähän sitä vauhtia lisää halusin! Meno oli kuulemma näyttänyt hurjalta ja minä räsynukelta renkaan kyydissä. Jälkikäteen videolta katsottuna meno oli kyllä todellisuutta hurjemman näköistä!

Koko porukka <3 

Ajelun jälkeen pulahdettiin vielä veneestä uimaan ja matka takaisin meni leppoisasti kannella auringossa rupatellen. Mikä aloitus päivälle! Suuri kiitos myös Brandlinen henkilökunnalle, kaikki sujui erittäin jouhevasti! Satamaan päästyämme siellä odottikin jo autokyyti ja matka jatkui seuraavaan paikkaan. Mutta siitä lisää sitten seuraavassa postauksessa!

-Susanna- 

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Voita hääkuljetus

Onko hääauto vielä hakusessa? Nyt olisi nimittäin hieno tilaisuus voittaa hääkuljetus Renault Talismanilla! Häät.fi-sivustolla on menossa kilpailu, jossa kymmenen hääparia voittaa Renault Talismanin käyttöönsä kuljettajan kera enintään kolmeksi tunniksi. Kriteerinä on, että häiden pitää sijoittua 15.7-4.9 väliselle ajalle. Sulhasen ja morsiamen lisäksi kilpailuun voi osallistua kaikki hääjärjestelyissä mukana olevat. Mikäpäs sen mukavampi lahja, kuin ilmainen kuljetus hääpäivänä?

Kuva: Picture & Light Jan Mauritz

Kuva: Picture & Light Jan Mauritz

Kuva: Picture & Light Jan Mauritz

Kilpailusta voit lukea lisää täältä ja ilmoittautumaan pääset puolestaan täältä. Meille ei tule hääautoa lainkaan, koska sille ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Seremonia ja juhlat kun ovat samassa paikassa. Talismanin sisätilat näyttävät mukavan tilavilta, hääautossa se usein onkin plussaa morsiamen mekon vuoksi. Mikäli meille olisi tullut hääauto, olisin antanut siinä vapaat kädet R:lle, minä kun en autoista oikein mitään ymmärrä.

Millaisia autovalintoja muilla on?

-Susanna-