Palataanpa jälleen hääpäivän ohjelman pariin. Kun saimme valokuvat otettua, oli jo lähes juhlien alkamisajankohdan aika. Virallisessa kutsussa olimme ilmoittaneet, että juhla alkaa vihkimisellä juhlapaikalla. Kuten ehkä tässä onkin jo muutamaan kertaan käynyt ilmi, emme saaneet vihkijää paikalle maistraatista emmekä käräjäoikeudesta, vaikka hyvissä ajoin keväällä asiaa molemmista paikoista kyselin. En tiedä oliko kyseessä kuumin kesälomasesonki vai mikä, mutta näin asia sitten vain oli. Koko suunnittelun ajan tämä vihkimisasia oli melkoista soutamista ja huopaamista: alkuperäinen suunnitelma oli vihkijä juhlapaikalle, sitten maistraattivihkiminen + seremonia, sitten taas vihkijä juhlapaikalle ja sitten kun sitä ei saatu, takaisin vaihtoehtoon numero 2. Eli mistään katastrofista ei ollut kyse, kun vihkijää emme juhlapaikalle saaneet.
Vieraat ohjattiin suoraan Tervahovin takapihalle, järven rannalle. Sinne olimme pystyttäneet vihkikaaren ja äänentoistovälineet. Ulkoseremonian vuoksi jännitimme etukäteen säätä, mutta onneksi turhaan. Aurinko paistoi ja oli juuri sopivan lämmin. Seremonia alkoi Richard Marxin Now and Forever kappaleella, jonka kaksi ystävää juhlavieraista soitti kitaralla sekä viululla. Ihana kappale ja mahtava tulkinta!
Tässä kohtaa kaikki ei tosin mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Pienen kommunikaatiokatkoksen vuoksi minulle ja isälleni ei kukaan tullut huikkaamaan, että juhla on alkanut. Meidänhän oli tarkoituksena tulla paikan päälle samaan aikaan musiikin soidessa, mutta mitäs pienistä! Kun saavuimme ja näin R:n ei mielessä edes käynyt, että alku ei mennyt suunnitellusti. Jännitti ja melkein pakahduin onneen.
Sitten pidimme toisillemme puheet. Olin jännittänyt etukäteen, että herkistyn niin paljon, ettei puheen pitämisestä tule mitään. Jännitti kyllä, mutta yllättävän hyvin pystyin puheen pitämään.
Puheiden jälkeen seremonian juontajana toiminut toinen bestman otti esiin vihkitodistuksemme ja kertoi juhlaväelle, että olemme jo naimisissa. Eli taidetaan tarvita sormuksia paikalle! Loput seremoniasta menikin kaavalla: sormukset, pusu, tuuletukset ja poistuminen. Musiikkina:
Tässä kohtaa kaikki ei tosin mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Pienen kommunikaatiokatkoksen vuoksi minulle ja isälleni ei kukaan tullut huikkaamaan, että juhla on alkanut. Meidänhän oli tarkoituksena tulla paikan päälle samaan aikaan musiikin soidessa, mutta mitäs pienistä! Kun saavuimme ja näin R:n ei mielessä edes käynyt, että alku ei mennyt suunnitellusti. Jännitti ja melkein pakahduin onneen.
Sitten pidimme toisillemme puheet. Olin jännittänyt etukäteen, että herkistyn niin paljon, ettei puheen pitämisestä tule mitään. Jännitti kyllä, mutta yllättävän hyvin pystyin puheen pitämään.
 |
| Kuva: Jan Sundman |
Puheiden jälkeen seremonian juontajana toiminut toinen bestman otti esiin vihkitodistuksemme ja kertoi juhlaväelle, että olemme jo naimisissa. Eli taidetaan tarvita sormuksia paikalle! Loput seremoniasta menikin kaavalla: sormukset, pusu, tuuletukset ja poistuminen. Musiikkina:
Meidän näkökulmasta seremonia oli kaunis ja herkkä, mutta samalla myös rento. Juuri sitä, mitä olimme suunnitteluvaiheessa toivoneetkin.
Siirryimme Tervahovin etuovelle onnittelujonoa varten, jossa meidän lisäksi olivat molempien vanhemmat. Oli ihanaa tavata jokainen juhlavieras yksitellen. Ja harvoinpa sitä saa melkein 100 halausta putkeen!
-Susanna-
