Viimein päästää mahtavan polttaripäivän viimeiseen osaan. Kaksi edellistä postausta polttareista pääset lukemaan täältä ja täältä.
Lähdimme siis keskustasta taksin kanssa matkaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli vanhempieni koti, josta sain hakea tavaroita itselleni. Olin jo aavistellut, että olemme todennäköisesti menossa yhden seurueen jäsenen mökille ja tämän suhteen olinkin oikeassa.
Pääsimme mökille, ilma oli edelleen mitä mahtavin: lämmin, kaunis kesäilta. Perillä joimme kahvit ja söimme äitini tekemää ihanaa kakkua. Tämän jälkeen oli aikaa rennolle rupattelulle. Kaasot olivat hetken saunalla valmistelemassa.
Seuraavaksi vuorossa oli haluatko huippuvaimoksi-kilpailu. Kisa alkoi kysymyksillä R:stä, joihin minun piti parhaan tietoni mukaan vastailla. En muista montako meni pieleen, mutta ei kovinkaan paljon! Seuraavaksi sain allekirjoittaa uuden sukunimeni. Tämä oli hyvä! Tajusin nimittäin, että kannattaa harjoitella ennen kuin tarvitsee allekirjoittaa mihinkään viralliseen... Sen verran hataralla pohjalla tuo uuden sukunimen rustaaminen oli! Sain tehtäväkseni myös solmia kravatin, jota en kyllä todellakaan osannut. Onneksi ei tarvitsekaan, R osaa ihan itse solmia solmionsa. Viimeisenä lajina oli entisten poikaystävien "ampuminen". Kaiteen reunalle oli laitettu tyhjiä oluttölkkejä eksien kuvilla höystettynä ja minun tehtävänä oli ampua ne alas kuulapyssyllä. Hehhe, oli hauskaa! Epäilemättä sain huippuvaimotittelin kisailun päätteeksi!
Sitten menimme saunaan. Tytöt olivat tehneet perinteisen morsiusaunan. Minä menin saunaan ensimmäisenä ja muu porukka tuli perässä meteliä pitäen. Metelin tarkoituksena on pahojen henkien karkoittaminen. Yhdellä paikalla saunassa oli koivua, ruusun terälehtiä, nokkosta ja havua, ei siis ollut epäilystäkään mikä oli minun paikkani. Istumapaikka symbolisoi avioliittoa: suurimmaksi osaksi se on koivua ja ruusun terälehtiä, mutta mukaan mahtuu väistämättä myös piikikästä havua ja polttavaa nokkosta. Laituri oli koristeltu upean tunnelmallisesti ja siellä sainkin päälleni suolaa (ettei vanha suola janota) ja jauhoja (jauhojen merkitystä ei enää tässä vaiheessa kukaan muistanut, mutta koska kanamunia ei ollut, päätettiin jauhojen symbolisoivan hedelmällisyyttä). Suola-jauhopesun jälkeen oli ihana pulahtaa tyyneen järveen ja jatkaa saunomista. Mökin ympärillä oli melkoisen paljon nokkosia, joten onnekseni en joutunut sitä kiertämään ja huutelemaan entisten heilojen nimiä. Vastaavan tehtävän sain tehdä juosten mökin ulkorappusia ylös ja alas. Aamulla minulla oli ollut suunnitelmissa mäkitreeni, joka syystä tai toisesta jäi välistä, joten tässähän sitä!
Saunomisen jälkeen kello oli jo kaksi yöllä ja kaikki alkoivat olemaan väsyneitä vauhdikkaan päivän päätteeksi. Niinpä suuntasimme nukkumaan. Itsekin olin rättiväsynyt, mutta silti uni ei tullut heti: oli käytävä päivän mahtavia tapahtumia vielä läpi.
Seuraavana aamuna söimme vielä mökillä herkullisen brunssin, siivoilimme ja äitini tuli hakemaan osan porukasta mökiltä pois. Jäimme vielä kaasojeni ja mökin omistajan kanssa hetkeksi laittamaan tavaroita kasaan ja yllätyksekseni vuorossa oli vielä viimeinen tehtävä.
Matkassa mukana oli ollut kaksi ilmapalloa. Nyt tehtävänäni oli kirjoittaa lapulle asioita menneisyydestä, joista haluan päästää irti ennen avioliiton alkua. Lappu sidottiin toiseen ilmapalloon ja päästin sen menemään. Tässä kohtaa tuli itku. Ei siksi, että lähetin ilmapallon matkaan, vaan koko ihanaakin ihanimman viikonlopun vuoksi. Miten paljon kiitollisuutta, onnea ja iloa voikaan ihminen tuntea?
 |
| Täydellinen kesäilta |
Pääsimme mökille, ilma oli edelleen mitä mahtavin: lämmin, kaunis kesäilta. Perillä joimme kahvit ja söimme äitini tekemää ihanaa kakkua. Tämän jälkeen oli aikaa rennolle rupattelulle. Kaasot olivat hetken saunalla valmistelemassa.
 |
| Herkkupöydän ääressä |
Seuraavaksi vuorossa oli haluatko huippuvaimoksi-kilpailu. Kisa alkoi kysymyksillä R:stä, joihin minun piti parhaan tietoni mukaan vastailla. En muista montako meni pieleen, mutta ei kovinkaan paljon! Seuraavaksi sain allekirjoittaa uuden sukunimeni. Tämä oli hyvä! Tajusin nimittäin, että kannattaa harjoitella ennen kuin tarvitsee allekirjoittaa mihinkään viralliseen... Sen verran hataralla pohjalla tuo uuden sukunimen rustaaminen oli! Sain tehtäväkseni myös solmia kravatin, jota en kyllä todellakaan osannut. Onneksi ei tarvitsekaan, R osaa ihan itse solmia solmionsa. Viimeisenä lajina oli entisten poikaystävien "ampuminen". Kaiteen reunalle oli laitettu tyhjiä oluttölkkejä eksien kuvilla höystettynä ja minun tehtävänä oli ampua ne alas kuulapyssyllä. Hehhe, oli hauskaa! Epäilemättä sain huippuvaimotittelin kisailun päätteeksi!
Sitten menimme saunaan. Tytöt olivat tehneet perinteisen morsiusaunan. Minä menin saunaan ensimmäisenä ja muu porukka tuli perässä meteliä pitäen. Metelin tarkoituksena on pahojen henkien karkoittaminen. Yhdellä paikalla saunassa oli koivua, ruusun terälehtiä, nokkosta ja havua, ei siis ollut epäilystäkään mikä oli minun paikkani. Istumapaikka symbolisoi avioliittoa: suurimmaksi osaksi se on koivua ja ruusun terälehtiä, mutta mukaan mahtuu väistämättä myös piikikästä havua ja polttavaa nokkosta. Laituri oli koristeltu upean tunnelmallisesti ja siellä sainkin päälleni suolaa (ettei vanha suola janota) ja jauhoja (jauhojen merkitystä ei enää tässä vaiheessa kukaan muistanut, mutta koska kanamunia ei ollut, päätettiin jauhojen symbolisoivan hedelmällisyyttä). Suola-jauhopesun jälkeen oli ihana pulahtaa tyyneen järveen ja jatkaa saunomista. Mökin ympärillä oli melkoisen paljon nokkosia, joten onnekseni en joutunut sitä kiertämään ja huutelemaan entisten heilojen nimiä. Vastaavan tehtävän sain tehdä juosten mökin ulkorappusia ylös ja alas. Aamulla minulla oli ollut suunnitelmissa mäkitreeni, joka syystä tai toisesta jäi välistä, joten tässähän sitä!
 |
| . |
Saunomisen jälkeen kello oli jo kaksi yöllä ja kaikki alkoivat olemaan väsyneitä vauhdikkaan päivän päätteeksi. Niinpä suuntasimme nukkumaan. Itsekin olin rättiväsynyt, mutta silti uni ei tullut heti: oli käytävä päivän mahtavia tapahtumia vielä läpi.
Seuraavana aamuna söimme vielä mökillä herkullisen brunssin, siivoilimme ja äitini tuli hakemaan osan porukasta mökiltä pois. Jäimme vielä kaasojeni ja mökin omistajan kanssa hetkeksi laittamaan tavaroita kasaan ja yllätyksekseni vuorossa oli vielä viimeinen tehtävä.
Matkassa mukana oli ollut kaksi ilmapalloa. Nyt tehtävänäni oli kirjoittaa lapulle asioita menneisyydestä, joista haluan päästää irti ennen avioliiton alkua. Lappu sidottiin toiseen ilmapalloon ja päästin sen menemään. Tässä kohtaa tuli itku. Ei siksi, että lähetin ilmapallon matkaan, vaan koko ihanaakin ihanimman viikonlopun vuoksi. Miten paljon kiitollisuutta, onnea ja iloa voikaan ihminen tuntea?
 |
| Seuraavana päivänä |
Kiitos, kiitos, kiitos jokaiselle päivään osallistuneelle <3 Erityiskiitos kaasoilleni, jotka olivat suunnitelleet päivästä täydellisen ja nähneet eteeni niin paljon vaivaa! Päivä oli yksi elämäni parhaimmista.
-Susanna-
