En edes oikein tiedä, miten aloittaa tätä postausta. Otsikostahan sen jo pystyy päättelemään: minulla oli viime viikonloppuna polttarit! Ja miten ihanat, täydelliset [ja kaikki mahdolliset ylistysanat!!!] polttarit ne olivatkaan! Mitkään sanat eivät taida riittää kuvailemaan, joten ehkäpä parempi vain mennä päivän kulkuun sen pidemmittä puheitta. Niin paljon ehti tapahtua, että pitää jo ihan teitä lukijoitakin säästääkseni jakaa päivä useampaan eri postaukseen.
Olimme tosiaan suunnanneet viikonlopuksi Tampereella vanhempieni luokse, sillä isovanhempani olivat kutsuneet meidät lauantai-illaksi heille pieniin juhliin. Kieltämättä olin hieman kummastellut kutsua, mutta alkuepäilysten jälkeen ajattelin, että kyllähän meidän sinne täytyy mennä kun kerta järjestetään.
Aamulla nukuin pitkään. Puoli kymmen aikaan isäni tuli kuitenkin herättämään ja kysyi, lähdenkö hänen kanssa hakemaan kaupungista kakkua juhliin. Söin aamupalaa ja pyysin myös R:ää lähtemään mukaan, mutta hän ei asiasta oikein innostunut. Meikata en jaksanut, mutta onneksi sentään hampaat pesin...
Kymmeneltä istahdin autoon. Seuraavaksi alkoi auton soittimesta soida Lumikin The Silly Song. Hetken katsoin isääni kummastellen: hänen musiikkimakuun kyseinen kappale ei kyllä sovi sitten millään. Melko nopeasti alkoi kuitenkin päässä raksuttamaan ja viimeistään siinä vaiheessa, kun isäni laittoi kameran videon pyörimään ja ojensi minulle takapenkiltä kansion, tiesin että nyt se on menoa! Ensimmäiset herkistymiset tulivat tässä vaiheessa, mutta ennenkaikkea olin superinnoissani!
Kansiossa oli tarina Lumikista, joka tässä tarinassa olin siis minä. Kaikki 7 kääpiötä olivat hukassa ja minun tehtäväni oli heidät löytää! Aloin siis kansiossa olevien vihjeiden perusteella ohjeistamaan isääni minne ajetaan. Yksitellen poimimme ystäviäni erilaisista paikoista, jotka liittyivät minun ja paikassa olevan ystävän yhteiseen historiaan. Kävimme muun muassa vanhan lukioni pihalla ja entisen asuntoni rappukäytävän edessä. Miten mahtavaa oli ensin tavata jokainen ystävä yksitellen!
Viimeisenä määränpäänä oli Hatanpäällä sijaitseva Arboretum, jossa kaksi kaasoistani odotti meitä muita upean piknikin äärellä! Tarjolla oli kuohuvaa mansikoiden kera, erilasia hedelmiä, täytettyjä croisantteja, muffinsseja ja vaikka mitä herkullista! Piknikin aluksi sain vielä viimeisen kuoren, jossa toivotettiin tervetulleeksi polttareita viettämään. Lisäksi siellä oli saatesanat sankarille: kolmas kaasoni, rakas serkkuni asuu ulkomailla ja hän ei sen vuoksi pystynyt fyysisesti polttareihin osallistumaan. Miten ihanaa oli lukea kirje häneltä ja tietää, että hän on hengessä mukana! Tässä kohtaa tulikin päivän toiset itkut.
Istuimme ihanassa kesäsäässä rupatellen ja söimme vatsamme täyteen herkkuja. Äitini oli loihtinut piknikin herkut ja ne olivat kyllä aivan täydellisiä! Tässä kohtaa sain päähäni tiaran hunnun kera, kaulaani kravatin, Bride To Be -olkanauhan ja taikasauvan. Seuraavana sain ottaa kassista yhden tavaran kerrallaan ja päätellä kehen seurueessa tavara liittyy. Samalla oli siis tarkoituksena kertoa, miten kaikki tunnen ja tehdä porukkaa tutuksi myös keskenään. Ihan mahtava ohjelmanumero ja tavaratkin löysi melko mutkattomasti oikein henkilön!
Piknikiltä suuntasimme pienen kävelymatkan päähän Pyhäjärven rannalle. Siellä meitä odotti Brandlinen vene laiturissa. Lisäksi matkaan tuli vielä yksi seurueen jäsen tässä kohtaa! Koko porukka pääsi veneen kyytiin ja huristelimme ulapalle. Mukaan tuli veneen kapteenin lisäksi toinen työntekijä vesijetin kanssa. Tarkoituksena oli nimittäin, että pääsen rengasajelulle vesijetin vetämänä. Huippua! Minussahan nimittäin asuu pieni extreme-urheilija ja tämä sopi minulle enemmän kuin hyvin! Puolimärkäpuku niskaan ja renkaaseen siis.
Vauhti oli hurjaa ja peukutin sitä lisääkin muutamaan otteeseen. Ja en tippunut! Niin siistiä! Isossa veneessä toinen työntekijä oli jo näyttänyt käsimerkein hidastamaan, kun ei huomannut, että minähän sitä vauhtia lisää halusin! Meno oli kuulemma näyttänyt hurjalta ja minä räsynukelta renkaan kyydissä. Jälkikäteen videolta katsottuna meno oli kyllä todellisuutta hurjemman näköistä!
Ajelun jälkeen pulahdettiin vielä veneestä uimaan ja matka takaisin meni leppoisasti kannella auringossa rupatellen. Mikä aloitus päivälle! Suuri kiitos myös Brandlinen henkilökunnalle, kaikki sujui erittäin jouhevasti! Satamaan päästyämme siellä odottikin jo autokyyti ja matka jatkui seuraavaan paikkaan. Mutta siitä lisää sitten seuraavassa postauksessa!
 |
| Uuden vihjeen avulla seuraavaan paikkaan! |
Viimeisenä määränpäänä oli Hatanpäällä sijaitseva Arboretum, jossa kaksi kaasoistani odotti meitä muita upean piknikin äärellä! Tarjolla oli kuohuvaa mansikoiden kera, erilasia hedelmiä, täytettyjä croisantteja, muffinsseja ja vaikka mitä herkullista! Piknikin aluksi sain vielä viimeisen kuoren, jossa toivotettiin tervetulleeksi polttareita viettämään. Lisäksi siellä oli saatesanat sankarille: kolmas kaasoni, rakas serkkuni asuu ulkomailla ja hän ei sen vuoksi pystynyt fyysisesti polttareihin osallistumaan. Miten ihanaa oli lukea kirje häneltä ja tietää, että hän on hengessä mukana! Tässä kohtaa tulikin päivän toiset itkut.
 |
| Herkullinen piknik! |
Istuimme ihanassa kesäsäässä rupatellen ja söimme vatsamme täyteen herkkuja. Äitini oli loihtinut piknikin herkut ja ne olivat kyllä aivan täydellisiä! Tässä kohtaa sain päähäni tiaran hunnun kera, kaulaani kravatin, Bride To Be -olkanauhan ja taikasauvan. Seuraavana sain ottaa kassista yhden tavaran kerrallaan ja päätellä kehen seurueessa tavara liittyy. Samalla oli siis tarkoituksena kertoa, miten kaikki tunnen ja tehdä porukkaa tutuksi myös keskenään. Ihan mahtava ohjelmanumero ja tavaratkin löysi melko mutkattomasti oikein henkilön!
Piknikiltä suuntasimme pienen kävelymatkan päähän Pyhäjärven rannalle. Siellä meitä odotti Brandlinen vene laiturissa. Lisäksi matkaan tuli vielä yksi seurueen jäsen tässä kohtaa! Koko porukka pääsi veneen kyytiin ja huristelimme ulapalle. Mukaan tuli veneen kapteenin lisäksi toinen työntekijä vesijetin kanssa. Tarkoituksena oli nimittäin, että pääsen rengasajelulle vesijetin vetämänä. Huippua! Minussahan nimittäin asuu pieni extreme-urheilija ja tämä sopi minulle enemmän kuin hyvin! Puolimärkäpuku niskaan ja renkaaseen siis.
 |
| Tämän perässä mentiin! |
Vauhti oli hurjaa ja peukutin sitä lisääkin muutamaan otteeseen. Ja en tippunut! Niin siistiä! Isossa veneessä toinen työntekijä oli jo näyttänyt käsimerkein hidastamaan, kun ei huomannut, että minähän sitä vauhtia lisää halusin! Meno oli kuulemma näyttänyt hurjalta ja minä räsynukelta renkaan kyydissä. Jälkikäteen videolta katsottuna meno oli kyllä todellisuutta hurjemman näköistä!
 |
| Koko porukka <3 |
Ajelun jälkeen pulahdettiin vielä veneestä uimaan ja matka takaisin meni leppoisasti kannella auringossa rupatellen. Mikä aloitus päivälle! Suuri kiitos myös Brandlinen henkilökunnalle, kaikki sujui erittäin jouhevasti! Satamaan päästyämme siellä odottikin jo autokyyti ja matka jatkui seuraavaan paikkaan. Mutta siitä lisää sitten seuraavassa postauksessa!
-Susanna-
