Jes, nyt päästään jatkamaan mahtavan polttaripäivän läpikäynti! Ensimmäisen osan päivästä pääset lukemaan täältä.
Olimme siis päässeet veneen kyydistä takaisin satamaan ja autokyyti oli meitä odottamassa. Kuljettajana toimi yksi serkuistani, suuri kiitos siis myös hänelle päivään osallistumisesta! Minä ja molemmat kaasot hypättiin kyytiin ja loppu porukasta tuli perässä ilmeisesti bussilla. Se minne mentiin, oli minulle tietenkin yllätys.
Matkasimme Tampereen keskustaan ja siellä Puutarhakadun Glohairiin. Pääsin Pinjan ja Iidan käsittelyyn ensin meikattavaksi ja sitten kampaukseen. Mahtavaa! Ainoa, pieni huolenaiheeni oli nimittäin ollut se, että matkassa ei ollut mukana meikkiä ja hiuksenikin olivat melkoisen märät rengasajelun jäljiltä. Oli siis ihanaa päästä kaunistautumaan, erityisesti kun sai luottaa ammattilaisten käsiin.
Olen yleensä melko skeptinen meikkauksen suhteen, teenhän esimerkiksi häämeikkinikin itse. Mutta Pinja onnistui loihtimaan minulle aivan täydellisen meikin! Iida laittoi minulle ihanat kiharat ja vielä lisäksi pientä lettiä hiuksiin. Aikaisemmin olin jo saanut vaihtovaatteeksi mekon ja täydellinen polttarilook oli valmis! Sain myös luopua tiarasta ja kravatista - tilalle sain kukkapannan. Bride-To-Be nauhan halusin pitää, samoin taikasauvani! Kilistelimme kampaamon tiloissa ja halukkaille oli vielä mukana suklaamuffinssitkin piknikiltä.
Kampaamolta matka jatkui tilataksin kyydissä kohti Särkänniemeä. Lisää hurjastelua siis luvassa! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja fiilis oli mitä mahtavin! Särkännimessä saimme tavarat säilytykseen portille (ei alkoholijuomia alueelle...) ja matkasimme kohti uutta laitetta X:ää. Jokaiselle seurueen jäsenelle oli kertalippu johonkin laitteeseen, ihan kaikki eivät nimittäin tämän uutuuden kyytiin uskaltautuneet. Enemmän kuin ymmärrettävää, sen verran hurjasta laitteesta oli kyse! Kuitenkin yli puolet porukasta minun kanssa laitteeseen uskaltautui ja siskoni Elina siinä joukossa. Elina tässä erioismainintana ihan sen vuoksi, että hän ei yleensä mikään kaikista hurjin hurjapää ole, mutta voitti pelkonsa ja tuli mukaan laitteeseen! Huutoa se taisi olla kyllä alusta loppuun asti. Minä nautin laitteen vauhdista ja ihme kyllä edes paha olo ei päässyt yllättämään, vaikka aikamoisessa pyörityksessä oltiin.
Särkänniemestä matka jatkui jälleen taksilla uudelleen kohti keskustaa. Oli aika mennä syömään! Ravintolaksi oli valikoitunut 2h+k. Ruoka oli herkullista ja tunnelma jälleen enemmän kuin kohdillaan! Annokset olivat isoja ja kaikki saivat varmasti vatsansa täyteen. Ruokailun päätteeksi sain haasteen. (Ovelasti asia minulle esitettiin, kyllähän nyt HAASTE pitää ottaa vastaan!) Jos jotain olen sanonut, niin sen, että minähän en karaokea laula. Muttakun, haaste ja sellaista, niin olihan se nyt vastaan otettava. Tämä oli kyllä ehdottomasti päivän pahin rasti ja jännitys nousi huippuunsa samantein!
Matkasimme siis kohti Kaijakkaa, jossa biisi oli tarkoitus laulaa. Sain hieman matkajuotavaa pahimpaan jännitykseen, onneksi! Paikanpäällä oli vuorossa biisin valinta. Hetken pähkäilyn jälkeen päädyin tuttuun, takuuvarmaan bilebiisiin, nimittäin Kaija Koon Tinakenkätyttöön. Jonoa oli noin puolisen tuntia ja se meni muiden esityksiä kuunnellen ja alkoholipitoista juomaa juoden. JÄNNITTI!
Sitten oli minun vuoro. Aluksi oli ongelmia mikin kanssa ja kappale jouduttiin aloittamaan vielä alustakin, mutta olin päättänyt, että tämäkin vedetään kaikki tai ei mitään asenteella. Ja oikeasti oli mahtavaa! Koko muu seurue jorasi ja kannusti minua ja ainakin omaan korvaan ei se nyt ihan täydellisen nuotin vierestä mennyt. Mahtavinta tässä jutussa oli se, että ylitin itseni ja menin lavalle laulamaan, vaikka olen aina ollutkin sitä mieltä, että laulutaitoa ei minulle ole suotu.
Baarista lähdettyämme yksi seurueen jäsen joutui lähtemään ja me muut hyppäsimme jälleen kerran taksin kyytiin. Minne matka sitten jatkui? Siitä jälleen lisää seuraavassa ja viimeisessä polttaripostauksessa!
 |
| Taitavan Iidan käsittelyssä! |
Olen yleensä melko skeptinen meikkauksen suhteen, teenhän esimerkiksi häämeikkinikin itse. Mutta Pinja onnistui loihtimaan minulle aivan täydellisen meikin! Iida laittoi minulle ihanat kiharat ja vielä lisäksi pientä lettiä hiuksiin. Aikaisemmin olin jo saanut vaihtovaatteeksi mekon ja täydellinen polttarilook oli valmis! Sain myös luopua tiarasta ja kravatista - tilalle sain kukkapannan. Bride-To-Be nauhan halusin pitää, samoin taikasauvani! Kilistelimme kampaamon tiloissa ja halukkaille oli vielä mukana suklaamuffinssitkin piknikiltä.
 |
| Niin onnellinen! |
Kampaamolta matka jatkui tilataksin kyydissä kohti Särkänniemeä. Lisää hurjastelua siis luvassa! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja fiilis oli mitä mahtavin! Särkännimessä saimme tavarat säilytykseen portille (ei alkoholijuomia alueelle...) ja matkasimme kohti uutta laitetta X:ää. Jokaiselle seurueen jäsenelle oli kertalippu johonkin laitteeseen, ihan kaikki eivät nimittäin tämän uutuuden kyytiin uskaltautuneet. Enemmän kuin ymmärrettävää, sen verran hurjasta laitteesta oli kyse! Kuitenkin yli puolet porukasta minun kanssa laitteeseen uskaltautui ja siskoni Elina siinä joukossa. Elina tässä erioismainintana ihan sen vuoksi, että hän ei yleensä mikään kaikista hurjin hurjapää ole, mutta voitti pelkonsa ja tuli mukaan laitteeseen! Huutoa se taisi olla kyllä alusta loppuun asti. Minä nautin laitteen vauhdista ja ihme kyllä edes paha olo ei päässyt yllättämään, vaikka aikamoisessa pyörityksessä oltiin.
 |
| Ketä jännittää? |
Särkänniemestä matka jatkui jälleen taksilla uudelleen kohti keskustaa. Oli aika mennä syömään! Ravintolaksi oli valikoitunut 2h+k. Ruoka oli herkullista ja tunnelma jälleen enemmän kuin kohdillaan! Annokset olivat isoja ja kaikki saivat varmasti vatsansa täyteen. Ruokailun päätteeksi sain haasteen. (Ovelasti asia minulle esitettiin, kyllähän nyt HAASTE pitää ottaa vastaan!) Jos jotain olen sanonut, niin sen, että minähän en karaokea laula. Muttakun, haaste ja sellaista, niin olihan se nyt vastaan otettava. Tämä oli kyllä ehdottomasti päivän pahin rasti ja jännitys nousi huippuunsa samantein!
 |
| 2H+K |
Matkasimme siis kohti Kaijakkaa, jossa biisi oli tarkoitus laulaa. Sain hieman matkajuotavaa pahimpaan jännitykseen, onneksi! Paikanpäällä oli vuorossa biisin valinta. Hetken pähkäilyn jälkeen päädyin tuttuun, takuuvarmaan bilebiisiin, nimittäin Kaija Koon Tinakenkätyttöön. Jonoa oli noin puolisen tuntia ja se meni muiden esityksiä kuunnellen ja alkoholipitoista juomaa juoden. JÄNNITTI!
 |
| Huh, huh! Kohta karaoke-lavalle! |
Sitten oli minun vuoro. Aluksi oli ongelmia mikin kanssa ja kappale jouduttiin aloittamaan vielä alustakin, mutta olin päättänyt, että tämäkin vedetään kaikki tai ei mitään asenteella. Ja oikeasti oli mahtavaa! Koko muu seurue jorasi ja kannusti minua ja ainakin omaan korvaan ei se nyt ihan täydellisen nuotin vierestä mennyt. Mahtavinta tässä jutussa oli se, että ylitin itseni ja menin lavalle laulamaan, vaikka olen aina ollutkin sitä mieltä, että laulutaitoa ei minulle ole suotu.
Baarista lähdettyämme yksi seurueen jäsen joutui lähtemään ja me muut hyppäsimme jälleen kerran taksin kyytiin. Minne matka sitten jatkui? Siitä jälleen lisää seuraavassa ja viimeisessä polttaripostauksessa!
-Susanna-
